Näin Suuressa Käsisityölehdessä 2/11 hyvät kaavat tunikaan ja mekkoon mitkä piti toteuttaa. No, yleensä aina olen joutunut muokkaamaan rankalla kädellä kaavoja joten olen aina tehnyt mallikappaleet esim. vanhasta lakanasta mutta jotenkin nyt luotin siihen että en tarvitsisi moisia värkkäillä. PASKAT!

Ensimmäisenä valmistui tunika joka meni mönkään monessa. Kankaat vanhoja puuvilloja, osa ostettu, osa saatu. Ensinnäkin kaula-aukko on aivan liian avara mieleeni! Sitten hihan yläosa on kamalan tiukka vaikka otin kokoani isomman koon. Pituus on hyvä, mutta en tykkää hihan pussittavasta alaosasta ollenkaan!


Ja kaula-aukko ei pysy kuvan lailla pystyssä vaan kaatuu koko ajan. Ainoa hyvä tosiaan koko tunikassa on kankaan värit, mitä rakastan! Ja pituus.



Sitten toisena päätin tehdä hihattoman mekon, sekin puuvillasta. Töissä tätä leikatessa keskeytyksiä tuli monta monituista enkä tajua miksi menin leikkaamaan tämän aivan liian tyhmästi! Katsoin nimittäin että kun taakse teen sauman kangas riittää todella hyvin. No menin sitten tyhmyyksissäni leikkaamaan ensin takaosan ihan toisin kuin että kangas olisi ollut taitettu kaksinkerroin. Joten etuosa oli pakko tehdä kolmesta palasta ja voi että ketutti!



Ihana tämä on, väristä tykkään ja kaula-aukko on vähän turhan avoin, mutta sen saa vielä muokattua. Kokokin sopiva! Ehkä tämä kotimekkona menee tai mökillä.



Voiko enää epäonnisemmin ompelukset mennä????