Olen tässä miettinyt että liian harvoin tulee sanottua läheisille kanssaihmisille MINÄ RAKASTAN SINUA tai OLET TÄRKEÄ MINULLE. Miksi?

Ehkä viimeaikaiset eri ihmisten elämänmullistukset ovat saaneet asiaa miettimään. Ensin eräälle rakkaalleni tehtiin iso operaatio: sydämmen tahdistin. Sitten kaksi rakastani sai diagnoosin kilpirauhasesta. Ja nyt vielä eräs rakas sai tietää rinnassaan olevasta pahkurasta. Eräs ystäväni on saanut monta keskenmenoa.  Vielä jotain hyvääkin: sukuun syntyi yksi lapsi, kahta odotellaan. Eräs ystäväni ilmoitti myös olevansa raskaana. Mutta miten paljon vastoinkäymisiä voi osua yhden ihmisen osalle? Miksei jotain hyvääkin? Montako hyvää asiaa tarvitaan että paha asia sivuuntuu????

Mummon kuolemasta on kulunut jo vuosia, silti häntä vielä kaipaan. Miksi hänelle ei aikoinaan sanonut useammin miten tärkeä ja rakas hän oli eläissään? Ehkä nyt kannattaisi sanoa eläville ihmisille, vielä kun voi, miten tärkeitä ja rakkaita he ovat. Jos ensikuun teemaksi ottaisi rakkaus.

Milloin sinä olet viimeksi sanonut läheisillesi miten paljon he merkitsevät?????? Sano se, vielä kun voit!

Hyvää syksyä!